Pelottaa.
Oon lietsonut itseäni liikaa keskenmenotilastoilla ja -tiedoilla ja -blogeilla. Nyt aamulla vessassa käydessäni tuli paperiin jotain ruskeeta vuotoa, joka tosin loppui siihen paikkaan. Vuoto voi toisaalta olla ihan normaalia, mutta toisaalta, kun lisää siihen vielä lievän jomotuksen vasemmalla puolella alaselkää, paniikki on valmis...PYSY MASUSSA PIENI VAUVAN ALKU, PYSY!

Oon vanhempieni luona kylässä. Eilen mun kaveri oli täällä myöskin vajaan vuoden ikäisen lapsosen kanssa.
Huomas, että äidilläni on kyllä kova kuume päästä jo mummoksi. Lapsi ei kyllä saanut hetken rauhaa, kun äiti kanteli sitä ympäri asuntoa ja leperteli:) Hykertelin vain sisäänpäin itsekseni, että tietäisitpä, äiti, tietäisitpä..

Toivottavasti vauvani nyt vain jaksaisi olla paikoillaan, että joulun suunnitelmat toteutuisi (ja muutenkin, totta kai!). Jouluna nimittäin on se 12 vk menny ja silloin ajatteltiin tuleville isovanhemmille kertoa, jos kaikki vain menee hyvin.

Oon aina pitäny ruokavaliosta hössöttäviä raskaana olevia naisia vähän turhan hössöttäjinä, MUTTA. Kuinkas ollakaan, tulostelin ihan lyhyen (sitä paitsi) listan vältettävistä ruoka-aineista. Oon kertonut tilanteesta vain hyvin harvoille (yhteensä neljälle, joista yksi on tuleva isä). Joka tapauksessa olin ruokkiksella kaupassa ja puntaroin, että voinko syödä a)kampelaa ja b)fetaa eli fetajuustolla täytettyä kampelaa. Olin ystäväni kanssa ja hän siis on tietoinen vatsani asukkaasta. Hän nyt tietenkin piti mua ihan hysteerisenä, kun tätä ruokaa puntaroin. Lopulta sitten päädyin syömään tätä kampelaa, kun tuli juuri sellainen naurettavan hysteerinen olo.

Syömisen jälkeen vatsasta heti kramppaili ja meni ihan sekaisin ja vaikka tuskinpa elohopea ja listeria iski sadasosasekunnin vauhdilla vatsaani, tulin heti siihen tulokseen, että tästä eteenpäin en kuuntele kyllä tavallisten siviilien neuvontaa, vaan teen niinkuin TERVEYSKESKUKSEN listassa sanotaan.

Antakaa mun olla hysteerinen hössöttäjä, kiitos.

edit. Olin tätä kirjoittaessani niin äkäinen, etten edes kunnolla suomea osannut. Enpä jaksa korjailla tekstiä ymmärrettävämmäksi. Pahoittelut:)

Varasin ajan yksityiseen neuvolaan. Tähän tulokseen tultiin, kun kuulutaan jonnekin itä-helsinkiin ja ennakkoluulot iski. Sitä paitsi jo tämän neuvolan kotisivut oli niin..jotenkin luottamusta herättävät. Ja ajankin sain jo ensi viikolle. Luin tuolta kaksplussan foorumilta (ei pitäis lukee, kun rupee vaan  turhaan hermostuttamaan), että joidenkin ensimmäiset neuvola-ajat ovat kaupungin puolella kauheen myöhään. Mä haluan heti tietää kaiken, kun en tiedä mistään mitään.

Olethan asukkini kunnossa sielä? Toivottavasti tää kamalan ikävä alavatsan polttelu kuuluu kuvioihin. Välillä kramppaa niin kauheesti, että joudun säntäämään vessaan ja tarkistamaan, ettei ketään vahingossakaan tullut ulos.

Viime yönä heräsin ihan yhtäkkiä ilman mitään syytä. Marssin suoraan vessaan ja tein Testin. Reippaasti siihen ilmestyi ihan silmänräpäyksessä kaksi hyvin vahvaa viivaa.

Olo on todella...ällistynyt. Etukäteen oli jo niin sellainen olo, että NYT se on tapahtunut, mutta ei sitä uskaltanut sanoa ääneen ees pupuselle. Olin suunnitellut, että järjestän romantiikkaa tihkuvan tapahtuman ja kerron asiasta vasta sitten, kun on aikaa kunnolla olla yhdessä, pupunen kun on yötöissä. Tunnin maltoin ihmetellä asiaa, sen jälkeen laitoin varovaisen tekstiviestin. Pupunen ei millään meinannut ymmärtää, mitä ajoin takaa, vaikka laitoin selvästi, että 9kk päästä meitä on kolme, jos hyvin käy. Tapahtuma ei siis tihkunut romantiikkaa, vaan teknologia vei voiton. Kotiin tullessa sain monta, monta pusua ja vesi valui pupusen silmistä. Oih, onnea.

Nyt mietin, mitä pitäisi tehdä. Soittaako heti äippäneuvolaan? Luultavasti kannattais, kun Helsingissä jonot on varmaan kovat. En vaan tiedä, mennäkkö kaupungin lääkäriin vai yksityiselle. Apua. Yksityinen kuullostaisi jotenkin mukavammalta vaihtoehdolta, mutta se hintaero...

Töissä en kyllä tänään pysty keskittymään yhtään mihinkään.

Syy, miksi kirjoitan, on se, että haluan paikan avautua kaikista näistä vauvahaaveista ja ehkä jonain päivänä odotuksen iloista ja suruista. Ystävät on siinä vaiheessa, että niitä ei vauvat tuon taivaallista kiinnosta. Niitä kiinnostaa enemmän tuo iltaelämä. Ite oon siihen jo melkoisen kyllästyny. Pupunen ei oo niitä miehiä, jotka pahemmin jännittelis. Sen mielestä vauva tulee sitten kun tulee ja jos kierto alkaa alusta..niin so what, se kuuluu naisen biologiaan. Se ei yhtään ymmärrä, miks olen totaalisen paskana, kun täti tulee kylään. Vauva on siis molemmille tervetullut, mutta toinen meistä hermoilee, toinen ei.

Tänään on kp28/28 ja yk 2 (tosin ehkäisy jätettiin jo pois juhannuksena, mutta virallista ovisten tuijottelua ja yrittämistä on ollu vasta tämä ja edellinen kk). Maailmaan ei juurikaan mahdu muuta kuin kierron tarkkailua ja oman vartalon tutkimista. Jännittämistä niin, että peukuissa ei varmaan veri kierrä.

Tässä kierrossa uutta on se, että olen urheillut ja juonut sitä maagista greippimehua. Tosin en oo oikein ehtiny liikkua kahteen viikkoon kunnolla, joten ehkä sen urheilun voi poistaa silti listalta. Uutta on myös, että aikaisemmin vaivannut "tuhruvuoto" (mikä ällöttävä nimi) on jäänyt kokonaan pois. Ihan totaalisesti. Yleensä jo vuosien ajan se on vaivannut kp 25 kohdilla. Nyt ei mitään. Nada. Paitsi hillittömät "läjät" valkovuotoa. Johtuukohan tuo greippimehusta vai...tittidittidii....jännittää. Muita oireita on se, että rinnat on kipeet. Käytin äsken koiran lenkillä ja jouduin käsillä pitämään rinnoista kiinni, ettei sattuisi se hölskyminen (mulla on kuitenkin vaan b-kupit, joten suuresta hölskymisestä ei todellakaan oo kyse). Saatoin näyttää oudolta. Ja että alavatsaa polttaa ja juimii. Ja on vaan Sellainen Olo, ettei menkat todellakaan voi alkaa huomenna. Kertakaikkiaan mahdoton ajatus. Niin ja puhumattakaan finneistä. Mulla ei ikinä oo finnejä. No ok, joskus kerran pari vuodessa. Nyt niitä tulee koko ajan. Aina kun saan yhden taisteltua pois, tilalle kasvaa kaksi. ÄR-SYT-TÄ-VÄÄ.

Tosin rintojen kipeytyminen ja alavatsan juimiminen saattaa johtua myös menkoista. Menkoista kertoo myös äkilliset ärtymiskohtaukset, kärsimättömyys ja vatsan yhtäkkinen turpoaminen. Tulen ihan kohta hulluksi.

Hulluutta välttääkseni hain äsken apteekista Testin. Apteekkari oli nuori poika. Se katsoi mua säälivästi, kun kädet täristen menin maksamaan ostokseni. Hyvin empaattisella äänellä se kertoi, että tämän testin voi tehdä mihin kellon aikaan tahansa ja että halusinko pussin, ettei testi näy muille. Luuli varmaan, että tyttöparka on vahingossa tainnut kiksauttaa itsensä raskaaksi. Testin vois periaatteessa tehdä jo nyt, mutta varmempi tulos tulee huomenna aamusta. Oi miten, oi miten jaksan odottaa vielä 12 tuntia?!? Pupuselle en kertonut "shoppailustani". Haaveilen vain siitä hetkestä, jolloin saan kertoa positiivisesta tuloksesta ja yritän hiljaa niellä pettymyksen negatiivisesta....Voisikohan tuon testin tehdä esim. minuutin yli kaksitoista..? Silloinhan on jo periaatteessa kp 29/28 tai 1/28....Tuskaa. Nyt taas alavatsasta vihlaisee. Tosin samalla tavalla kuin menkkakipujen ollessa kyseessä. Voi paska.